Deep Purple in Rock

Deep Purple in Rock Deep Purple
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	1969–1970 IBC, De Lane Lea & Abbey Road Studios
Julkaistu	3. kesäkuuta 1970
Formaatti	LP, C-kasetti, CD
Tuottaja(t)	Deep Purple
Tyylilaji	hard rock, heavy metal, progressiivinen rock
Kesto	41.46
Levy-yhtiö	Harvest Records Warner Bros. Records
Muut kannet
Länsi-Saksan painos 25-vuotisjuhlaversion painos
Listasijoitukset
Britannia: 4.  Yhdysvallat: 143. Kts. lisää sijoituksia
Deep Purplen muut studioalbumit
Deep Purple 1969	Deep Purple in Rock 1970	Fireball 1971

Deep Purple in Rock (usein pelkästään In Rock) on brittiläisen hard rock -yhtyeen Deep Purplen vuonna 1970 ilmestynyt neljäs studioalbumi. Albumista muotoutui yhtyeen läpimurtoteos, joka saavutti sekä myyntimenestystä että myönteisiä arvosteluja. Sittemmin Deep Purple in Rock on noussut erääksi varhaisen metallimusiikin suurimmista klassikoista ja toisinaan sitä pidetään jopa ensimmäisenä puhtaana heavyalbumina.^[1]

Albumilla soittavat yhtyeen alkuperäisjäsenistä Ritchie Blackmore (kitara), Jon Lord (kosketinsoittimet) ja Ian Paice (rummut). Uusina jäseninä yhtyeeseen liittyivät 1969 laulaja Ian Gillan ja basisti Roger Glover. Näin muotoutui yhtyeen toinen ja tunnetuin kokoonpano, niin sanottu ”Deep Purple Mark II”.^[2] Uuden kokoonpanon myötä Deep Purplen musiikki muuttui progressiivisesta rockista ja popmusiikista raskassointisemmaksi heavy metaliksi. Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat nopeatempoinen ja aggressiivinen aloituskappale ”Speed King” sekä yli kymmenminuuttinen, progressiivinen ”Child in Time”, joka on kuuluisa varsinkin laulaja Ian Gillanin poikkeuksellisen korkeasta ylärekisteristä ja Ritchie Blackmoren mahtipontisista kitarasoolo-osioista.

In Rockin menestystä edisti singlejulkaisu ”Black Night”, joka äänitettiin albumin levytyssession aikana. Joissain maissa single oli sisällytetty myös albumille. Deep Purple in Rock nousi listaykköseksi ainakin Australiassa ja Länsi-Saksassa. Albumi menestyi hyvin myös kotimaassaan, missä se nousi albumilistan sijalle neljä. ”Black Night” oli parhaimmillaan singlelistan toisena.

1. ↑ Heino 2006, s. 260.
2. ↑ Heino 2006, s. 30.